Kiintoisaa keskustelua mutta mielestäni hieman "mustavalkoista". Kaikilla hyviä pointteja ja mielipiteitä. Ja sen lisäksi tietty toisen sanojen väärinymmärryksiä
Museoautokatsatuksella ja sen jälkeisellä rekisteröinnillä on oikeastaan vain yksi tarkoitus: tarkastaa ja todeta että kyseinen auto on yksi pieni pala aikakautensa autohistoriaa ja tätä kautta toivotaan, että sen omistaja pitää sen jatkossakin mahd. alkuperäisessä, "museoinnin" edellyttämässä kuosissa. Tätä edesautetaan sillä, että maksut helpottuvat ja katsastunkin vain kahden vuoden välein. Toisaalta rajoitetaan auton käyttöä (jota käytönnössä vain naapurit valvovat).
Ja kenelle tämä mahdollisuus on sitten suunnattu. Autoharrastajille, jotka arvostavat auton historiaa (ja autoilun historiaa), nauttivat siitä, että auto on as original as possible.
Edellä kirjoittamani toimi 10-15 vuotta sitten hyvin, koska tuolloin autokanta oli aivan toinen - ts. 50-60 -lukulaisia autoja, joita tuolloin museorekisteröitiin, oli ylipäätään pirun paljon vähemmän, niiden tekniikka oli aivan erilaista, eikä museorekisteröintiä juurikaan käytetty hyväksi "ainoastaan" kustannussäästöperustaisesti tai auton myyntiarvon nousun toivossa.
Totta on se, että museorekisteröity auto vielä tänäkin päivänä on markkinoilla arvokkaampi/hinnakkaampi kuin vastaava, mutta ehkä hiukan muunneltu tms. Miksi? Koska museorekisteröity auto on oletuksellisesti oivassa kunnossa, ruosteeton, sen historia on tunnettu jne. Ei siis ainakaan mikään pommi. Usein se on myös jokin harvinaisempi malli.
Onko sitten esim. MX-5 7 vuoden päästä museoinnin väärtti - ts. täyttääkö se alkuperäisen ajatuksen "museoarvosta" kun autoa vielä tehdään, on tehty jo se miljoona, ei sisällä mitään mullistavaa tekniikkaa jne. Ja sama pätee tuhansiin muihoin malleihin/merkkeihin. Tätähän nyt autohistorian harrastajat pohtivat. Noh, minusta (tietenkin) varhainen NA on tuon arvoinen - onhan se kuitenkin oman genrensä kuuluisa ja onnistunut edustaja - klassikko.
Tuolla aiemmin joku hieman nenäkkäästi, heh, arvosteli autohistorian harrastajia "spedeilystä". Kaikessa harrastamisessa löytyy "spedensä", aina, mutta itse kyllä arvostan henkilöitä jotka auton museoinnin piiriin saattavat. Toisia kovastikin. Ja mielestäni se on mainio harrastus. Pidän näitä harrastajia pitkäjänteisinä hemmoina kun jaksavat vuositolkulla etsiä jotain tiettyä alkuperäistä osaa tai lisävarustetta.
Otetaan esimerkki VW-genrestä.
Kupliahan on tehty se 10 miljoonaa. Ja malleja riittää. Ei ole kovinkaan helppoa a) löytää hyvää aihiota b) siihen osia - vaikka luulisi. Mallien välillä on yksityiskohdissa riittävästi vaihtelua. Ei -50 -60-lukulaisiin löydä netistä esim. sisustan osia, alkuperäistä kangasta verhoiluun, ehjiä lokareita, alkuperäistä kattotelinettä, VDO:n kierroslukumittaria jne kovinkaan helposti. Pitää luoda verkostoa, kierrellä tapahtumissa ja rompetoreilla. Mikä sinänsä on ihan mukavaa. Museokuntoon saattaminen voi viedä vuosia.
Mutta toiset tykkää tuollai harrastaa. Osa vie homman vielä niin pitkälle, että ajovetimetkin ovat oikealta vuodelta. Mikäs siinä - tuo on historia tallentamista siten, että se on näytillä, ei missään kaapissa, museossa.
Mutta hyi heitä jotka museointia suunnittelevat eivätkä tätä oivalla vaan tavoitteena on (vain) oma hyöty. Ei se ole homman tarkoitus.
Itse uskon ja toivon, että 10 vuoden päästä meillä olisi ainakin pari museorekisteröityä autoa. Se olisi hienoa esim. vuoden 2025 Miata-clubin kesäviikonlopulla, jossa 60 autoa, sata jäsentä, ohjelmaa, rompemyyjiä - näyttää vierailijoille, että "tuossa on alkuperäinen MX-5" - vertailuksi. Tälläiseksi viisas insinööri sen suunnitteli ja muotoilija muotoili. Ja tällaisilla brosareilla sitä myytiin jne. Kyllä, hienoa olisi se. Oikeesti.
En tiedä oikein mitä yritin paasata. Hyvä homma että meillä on tällainen museoautorekisteröintimahdollisuus.
-E
