Tänään saavuttiin takaisin Suomeen Euroopan reissulta, joka saatiin kuin saatiinkin sitten tehtyä vaikka meinattiin jo perua kun rupes jännäämään. Budjetti oli niin halvalla kun pääsee ja auton suurempiin korjauksiin ei oikeastaan olis ollu rahaa eikä tosiaan mitään hinauksia tuhansien kilsojen päästä
Startattiin juhannuksen jälkeen sunnuntaina aikaisin klo 3:30 suoraan mökiltä Ähtärin läheltä kohti Turkua. Päiväristely autolla ja hytillä 46 eur viikkarilla, ei paha. Päästiin majoittumaan Tukholmaan ilmaiseksi sukulaisten luo, joten päiväristeily sopi hyvin. Helsingistä yön yli olisikin maksanut 100eur eikä noin halpoja hyttejä edes ollut enää. Ruotsissa tankattiin heti "halpaa" 1,2eur/l bensaa tankki täyteen (Suomessa oli 1,35eur lähtiessä)
Aamulla suunnattiin auringon paisteessa katto auki kohti Malmöä, aluksi pätkä motaria ja sitten loput pikkuteitä Växjön kautta. Välteltiinkin aina motareita tällä reissulla sillä ne on aika tylsiä. Navigaattoriin piti naputella aina paperikartasta seuraava lähin kaupunki, koska tomtom ei tuntenut reittiehdotusta "avoautolla maisemareiteistä nautiskelu". Lyhin tai nopein reitti ei siis paljon kiinnostanut. Ruotsi oli tavallaan suht tylsää (siis tavallista, kuten Suomessa) kauraa vaikka hymy olikin korvissa kokoajan. Kisa - Eksjö väli oli ensimmäinen mutkainen pätkä missä sai vähän esimakua tulevasta.
Lopulta päästiin kuitenkin juutinrauman sillalle kohti Tanskaa, joka oli sekin siisti kokemus about 8km siltaa ja 6km tunnelia. Siltamaksu oli muhkea 36eur, portilla electronia sisään, "accept" nappia ja matkaan. Kurvailtiin Kööpenhaminaan tsekkaamaan vähän meininkiä ja talsimaan pienen merenneidon luona rannassa, kun ei paljon muutakaan nähtävyyttä tullut mieleen. Siitä vielä painettiin Roskildeen ottamaan pientä palaa ja lopuksi ~20km päähän leirintäalueelle. Leirintäalue maksoi 20eur, vessat ja suihkut löytyy tietysti. Tulipa näköjään aika hyvin ajokilometrejä (760km) heti ensimmäiselle päivälle ulkomailla, mutta nautintoa jokainen metri!
Miata on muuten hyvä reissuauto, tilaa oli "hyvin" kun oppi pakkaamaan vaan tavarat oikein eli tetris-treeniä siis. Mukana oli kontissa 2 hengen teltta, 2 makuupussia, 2 retkialustaa, 2 muhkeaa tyynyä, 2 reppua (30 ja 38L), vararengas, työkalukassi ja muuta sälää. Vararenkaan takaa löytyi hyvä kolo mihin teltta (laatukamaa 12,90eur motonetista) upposi mukavasti
Matkaan taas aamulla kohti Saksaa. Jälleen yksi muhkea maksu Tanskassa, Ison-beltin silta, 28eur. Tällä kertaa ei ollut edes nappia mitä painaa vaan electron sisään ja ulos ja matkaan. Ei ole turhan vaikeaksi tehty tota hommaa eikä tarvi kenenkään arpoo ja synnyttää jonoja. Saksassa mentiin vähän vaihdellen baanaa ja pikkuteitä. 170km/h tuli kokeiltua jonkun aikaa eikä tosin uskaltanu enempää, ettei vaan käy mitään autolle. Kulki kyllä erittäin mukavasti vailla mitään tärinöitä, mutta eiköhän Miatan kanssa nautinto ole jossain ihan muualla kuin baanalla. Ja se nautintohan alkoi todenteolla löytymään tylsähkön ja tasaisen pohjois-saksan jälkeen. Eli Hannoverista etelään pikkuteitä. Saksassa on yleisrajoitus 100km/h taajaman ulkopuolella ja pienellä mutkaisella ja mäkisellä maaseututiellä se on aikalailla passeli rajoitus. Hymy taas niin korvissa kun olla ja voi. Vastaan paineli Bugatti Veyron
No olisihan sitä pitänyt arvata, että tällä menolla voi päästä vain hautaan? Grave oli nimittäin paikan nimi josta löyty mamin ja papin campingplatz hintaan 7,5eur (gasthausit ei todellakaan olleet halpoja meille tyyliin 55eur). Katto auki kokoajan tähän mennessä ja aurinko paistoi, sen kyllä huomasi, olin ihan palanut. Meni iltapalaks viimeiset tukholmasta mukaan tehdyt tomaatti-mozzarella leivät. No tää oli budjettimatka
Tanskan ja Saksan bensan hinnat ei kyllä ollu budjettia eli sama kuin Suomessa.
Haudasta sitä kuitenkin taas kukonlaulun (melkein) aikaan noustiin ja jatkettiin nautintoa (tällä kertaa aurinkorasvalla höystettynä) katto auki kohti Etelä-Saksaa. Taisi tulla ensimmäiset sateetkin vastaan jossain vaiheessa, mutta loppuivat illaksi. Päästiin aivan Itävallan rajalle Lindauhun, jossa arvottiin hotellien (ei tehny mieli maksaa 80eur, jota halvempaa ei löytynyt) kanssa niin kauan, että lopulta respat oli jo kiinni niin leirintäalueella kuin hotelleissakin. Oltiin jo niin saaterin väsyneitä, että otettiin makuupussit peitoiksi, siirrettiin penkkiä eteenpäin (5cm) ja selkänojaa alemmas (5cm) ja unta palloon. Kerran ollaan nukuttu pienellä lentokentällä Malesiassa ja kai tää sit kuuluu siihen kastiin varsinkin meidän budjettimatkalla että tääkin piti kerran kokea, nukkuminen autossa
Sniikattiin sentään leirintäalueen toilettitiloja käyttämään.
Aamulla jo aiemmin kuin yleensä "herättiin" horroksestamme jota ei kyllä uneksi kutsuta. Vähän kuin lentokoneessa olis nukkunu mutta ilman ylimäärästä melua. Siispä Itävallan puolelle ja iloisena yllätyksenä 1,1eur/litra täyttyi tankki. Moottori-lehdestä oltiin napattu mukaan euroopan tiemaksu-tietoutta eli Itävallassa motareille ei sitten menty. Naville piti homma vääntää rautalangasta, koska "vältä moottoriteitä" ei todellakaan tarkoittanut että se ei kertaakaan moottoritielle ohjaa, vain välttää oman logiikkansa mukaan. Itävallassa oltiin vain pieni hetki ja sitten Sveitsiin. Siellä myös motareille tarvitaan tarra tuulilasiin ja sakko voi olla useita satoja euroja jos jää kiinni ilman tarraa. Sveitsissä piti kai olla myös joku yleinen tievero maahan tulijoille/lähtijöille, mutta ei pienellä rajanylityspaikalla ollut mitään elämää, joten eipä haitannut. Ajettiin ihan Lichtensteinin ohi ja hetki meni ihmetellessä että mikä maa tuolla muka on kun maatunnuksena oli FL. Suuntana oli nyt Sveitsissä Top Gearista tuttu Davos. Eli siis Davos - Stelvio (italia) väli alppien yli, jota maailman kauneimmaksi reitiksi kehuivat. Siitä myös kipinä tällekin reissulle kenties lähtenyt.
Ja voi että niitä maisemia!! En pysty edes kuvailemaan. Aivan mieletöntä. Davoksen jälkeen kivuttiin 2,3 kilometriin Fuelapass, lunta joka puolella. Auto tuntui varsin tehottomalta jo niissä mäissä. Lopulta päästiin jo Italian puolelle ja hieman hukassa olleen stelvio passin suunta löytyi, siihen suuntaan kulkeminen tosin tarkoitti myös suuntaa pois päin Veronasta johon oli tarkoitus mennä, mutta valittiin kuitenkin pidempi reitti. Ja se kannatti. 2,8km korkeuteen kipusimme älyttömiä neulansilmämutkia myöten moottori kierroksilla pauhaten. Jännitti kyllä auton puolesta ja ajattelinkin että jos tästä päästään niin sitten ei ole kyllä enää hätää, vähän tuskaista oli meno. Ei ehditty ihan Veronaan asti, mutta vähän Brescian ohi hotelliin, joka maksoi nyt sitten sen 80eur ja sehän nyt oltiin jo ansaittu ja säästetty
Viereisestä ravintolasta tilattiin perus margarita pizzat 4eur/kpl ja tuli sitten kaks sellasta 50cm halkaisijalla oleva lättyä pöytään ja kateltiin että jaahas. Ja harvinaisen hyvää (loput mukaan evääksi kun ei sitä jaksanu ku puolet).
Tällä kertaa oikein hyvin nukutun yön jälkeen päästiin ihmettelemään Veronaa pariksi tunniksi ja siitä edelleen matkattiin (tässä välissä yö 43eur hotellissa ennen Udinea) Udinen kautta Sloveniaan. Siellähän olikin eurot käytössä mitä en olis heti olettanut. Hyvin kaunis paikka. Tajusin vasta myöhemmin karttakirjaa katsoessani, että perkele mehän oltiin 40km tms päässä Kroatiasta, miksi ei kierretty sitä kautta ja kenties sitten Unkariin Budapestiin, joka oli alunperin suunnitelma (niin kyllä oli Belgia ja Hollantikin, mutta oli pakko hiukan karsia tietyistä syistä). Tosin tämän koukauksen olisi vielä hyvin ehtinyt. No päästiin sitten hieman Slovenian läpi taas Italiaan ja samantien Itävaltaan ja Wieniin, jossa oltiinkin sitten kaksi yötä ainoana paikkana koko reissulla. Hotelli (78eur aamiaisilla) oli sattumalta aurinkomatkojen kohde, kun bongattiin kansio aulassa. Oli pakko tarkistaa hinnat netistä, 1300eur 3vrk kahdelle. Huh huh.
Olin arvioinut ennen matkaa bensankulutuksen yläkanttiin ja iloiseksi yllätykseksi näytti siltä, että autobaanoista ja alpeista huolimatta kulutus oli hyvin tasaista 7-8l/100km luokkaa. Jopa parhaimmillaan 6. alkavaa. Tämä siis 1.6l 116hv moottorilla. Itävallassa muuten sama 100km/h rajoitus pikkuteillä ja aina ei ihan sitä pystynytkään menemään
Itävallasta ajettiin sitten Tsekkiin ja siinä vaiheessa muuttui kyllä Bugatit Ladoiksi ja upeat tiet monttuihin. Rajalla tarkistettiin matkaajien ja auton dokumentit. Otettiin suunta kohti Slovakiaa ja aluksi sielläkin oli huonot tiet, mutta paranivat mitä kauemmas päästiin Tsekistä ja maisematkin oli upeat. Porhallettiin Puolaan asti vähän ennen Krakovaa taas leiriytymään 12eur hintaan. Tiet Puolassa oli kyllä kaameat. Toisaalta, en oo ikinä nähny niin paljon uutta asfalttia missään, mutta kyllä niillä vielä työnsarkaa siinä riittää. Välillä siis täydellistä ja välillä hirveetä monttua. Kuitenkin 40-profiilin renkailla (olin nostanu paineet kans ylös ennen reissua bensansäästön toivossa, enkä jaksanu niitä vähennellä) ja madalletulla alustalla tästäkin koitoksesta selvittiin.
Seuraavana päivänä mentiin ensin Krakovan lähelle suolakaivokseen 130m maan alle pariksi tunniksi kierrokselle, siitä tutustumaan Krakovan vanhaan kaupunkiin ja lopulta 60km länteen oswiechim eli saksalaisten nimeämänä Auschwitz. Hurja paikka, Auschwitz I on täysin koskematon ja pääset tasan niihin paikkoihin ja selleihin missä porukkaa lahdattiin kaasulla, tukehduttamalla, hirttämällä, ampumalla, ihmiskokein jne. Birkenau-leiri oli myös ihan vieressä ja siinä olikin sitä lääniä sitten joku 100 kertaa enemmän. Taas jälleen huh huh.
Pohjois-Puolassa vietettiin vielä yksi yö halvassa ja hyvässä tienvarsimotellissa, josta suunnattiin edelleen kohti Liettuaa. Siitä ei sitten paljon mitään positiivista sanottavaa olekaan, huonoja teitä kiroten. Lisäksi maassa on pian hotelli ja ravintola ym turistipalvelut yleislakossa, kun hallitus on nostanut veroja ym mikä näkyy ikävästi hinnoissa ja puljuja menee nurin minkä kerkeää.
Yksi yö liettuassa ja siitä Latvian kautta Pärnuun taas yöksi. Ennen Pärnua mut pysäytettiin "ylinopeudesta" letkan keskeltä ja bussi kärkky takana ohituspaikkaa. Taitaa se Miata herättää kateutta taas kun näyttää niin uudelta ja kalliilta. Pieni kun on ja pörisee putkikin mukavasti niin kyllähän se ainaki 200km/h ajaa. Poliisisetä arvioi silmämääräisesti että ylinopeutta oli. Kyselin missäs se bussi on, kas kun et sitä pysäyttäny. En sit jaksanu inttää urpo mikä urpo. Ei tullu tikettiä enkä olis maksanu vaikka olis tullu
Tänään sitten Tallinnan kautta toki kotiin Eckerölinellä tarjous 45eur.
Matkaa kerty 5723km, bensoihin palo 486eur ja meni 440 litraa eli noin 7,7l/100km keskikulutus, keskihinta ~1.1eur/l. Yhteensä koko matkaan palo rahaa 1500eur. Törkeen siisti reissu oli, tuli koettua ja nautittua todella paljon. Hienoo jos jaksoitte lukea, tuli aikamoinen raapustus. Toivottavasti heräs kipinä Miatan laajamittaiseen ulkoiluttamiseen! Auto toimi hyvin, mitä nyt Pärnussa alko käsijarru jumittamaan päälle mut sitä se teki jo talven seisonnan jälkeenkin.
Pistän kuvii kunhan ehdin ja toivon mukaan värkkään jonkun videon vielä
