Noita teoreettisia ihanneajolinjoja kuvaavia piirroksia alkoi ilmestyä alan lehdissä melko pian sen jälkeen kun Ahveniston rata avattiin (kesällä 1967). Valitettavasti absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan. Lähimmäs noita linjoja päästään (tai niitä voidaan käyttää) jos on kyseessä pienenpuoleinen, tehokas auto, siinä kilpailukäyttöön tarkoitetut renkaat, ja lisäksi ajetaan yksin. Yhteislähdöllä ja isolla porukalla ajaessa asia onkin jo täynnä muuttujia. Ohitukset ja niiden peittely tuovat oman suolansa soppaan. 60-luvun lopun kerhokisoissa hyvin pian huomattiin, että vakioautolla ja senaikaisilla vakiorenkailla ei kannattanut yrittää ajella teoreettisia ajolinjoja pitkin, vaan joissakin paikoissa piti vanha sanonta paikkansa: lyhin tie on nopein. Näin varsinkin pääsuoran jälkeisessä kaarteessa, jossa leikattiin suoran päässä vasemmasta reunasta sisäkaarteeseen ja pysyttiin siinä tiukasti kunnes varikkosuora alkoi. Ei siis päästetty autoa lähellekään kaarteen keskikohdan ulkoreunaa. Matka lyheni sisäkaarretta pitkin ajaessa ja kello tykkäsi. Sitävastoin nopealla ja tehokkaalla autolla ja pitävillä renkailla ei kannata yrittää sisäreunassa pysymistä koko matkan, kaarteen säde on kuitenkin niin pieni että mahdollinen luisto tappaa vauhdin. Kokeilemalla asia selviää.
Mustia renkaanjälkiä on ilmestynyt radalle joka vuosi myös omituisiin paikkoihin. Tekijää ja syytä en ole koskaan saanut selville. Ei niistä "väärässä paikassa" olevista jäljistä kannata välittää.
Kakkosvaihdetta ei kannata käyttää Ahvenistolla missään ainakaan 1.6 vakiomäxällä. Minulla on 5v-vaihteisto ja 4.3 perä. Suolenkiltä nouseminen on melko takkuista kolmosella mutta ei vauhti parane kakkosellakaan, melu vain lisääntyy.
Taitaa olla off topic mutta ratahommiin liittyy kuitenkin: kahta asiaa ei ole olemassakaan: katuslicksit ja sadekelin slicksit. Slicksillä tarkoitetaan KUVIOIMATONTA, SILEÄÄ ratarengasta. Ilmestyivät ratahommiin 70-luvun alkupuolella. Sitä ennen ratakäyttöön tarkoitetuissa renkaissa oli kuviointi. Puhuttiin racing-renkaista tai ratarenkaista.
Nyt tietysti joku taas kirjoittaa: "mutta kun niitä sanotaan...." -kyllä minä sen olen huomannut että sanotaan, mutta väärin. (Tässä taas nähdään miten pedanttinen minä olen määrättyjen asioiden suhteen)
Tulipa mieleen että asuessani USA:ssa 70-luvun alkupuolella törmäsin kerran määritelmään "cheater slicks". Ne olivatkin nimensä mukaisesti varsinaisia huijausvälineitä. Muutamissa drag racing luokissa säännöt vaativat katulaillisten vakiorenkaiden käyttöä. Pari valmistajaa tekivätkin renkaita jotka näyttivät tavallisilta, olivat normaalimitoituksilla saatavissa ja joissa oli DOT-merkinnät. Todellisuudessa renkaissa oli kilparenkaiden runko, superpehmeä kumiseos ja haittapuolena lisäksi kilparenkaiden hinta. Että osaa ne jenkitkin -sekä huijata että käyttää vääriä nimityksiä.
Täytyy varmaan torstaina 28. päivä lähteä Ahvenistolle "rääkkäämään" tuota vakiomäxää. Eunos ei vaan valmistu. Osia kyllä tulee yhtenään. Pitäisiköhän välillä vilkaista peiliin. (Ja lopettaa firaapelit)
