Jaoin postauksen kahteen osaan, koska tässä kohtaa astutaan omiin tulkintoihini.
Toisen pään muuttaminen jäykemmäksi vähentää sen pitoa suhteessa siihen päähän jota ei jäykistetä.
Tuosta ei pidä vetää enempiä johtopäätöksiä, kuten esim. sellaista väitettä että molempien päätyjen yhtä suuri jäykistäminen vähentäisi absoluuttista sivuttaispitoa. Ainakaan minä en ole siitä vakuuttunut, mutta toisaalta en ole vieläkään mitenkään sisäistänyt painonsiirtymän merkitystä dynaamisessa ja/tai staattisessa kaarretilanteessa (kiitos vaan Esko Maunu).
Se teorioista. Minä hankin vakiota jäykemmät vakaajat siksi, että koin Meister-coilovereilla varustetun NA:ni kallistelevan edelleen liikaa. Oikeastaan se kallistumisen maksimimäärä ei staattisessa tilanteessa tuntunut ikävältä muuten kuin radalla. Se, mikä minua häiritsi, oli kallistumisen aiheuttama hidas vaste ohjautumiseen. Kun ohjausta käännetään nollakulmasta johonkin kaartokulmaan, on kallistustapahtuma jäykemmillä vakaajilla nopeammin ohi, eli ohjaus tuntuu reagoivan nopeammin. Ja tähän FM:n tangot todellakin toivat apua. Samalla ohjauksen keskitys tuntui jämäköityvän.
Säädöt ovat minulla molemmissa päissä löysimmillään, eli em. laskujeni mukaan kallistusjäykkyys olisi kasvanut 2,8/3,2 -kertaiseksi. Suhde on aavistuksen yliohjaavan puolella, joten en osaa sanoa johtuiko kokemani positiivinen muutos kallistelun vähentymisestä vai yliohjautuvuuden lisääntymisestä. Sen kuitenkin kokeilin radalla, että noin pieni muutos teoriassa yliohjaavan suuntaan ei muuttanut autoa käytännössä mitenkään äkkivääräksi. Perä ei lähde alta. Katuajossakaan en havainnut mitään negatiivista muutosta. Toispuoleisissa epätasaisuuksissa sivuttaisheilutus saattoi lisääntyä, mutta ei ainakaan selvästi. Maantie-/motariajossa ei mitään vaikutusta.
Kokeilin myös jäykempiä säätöjä. Edessä jäykempi / takaa keskellä (FM:n suositus) muutti auton jotenkin paljon kovasuisemman tuntuiseksi. Ohjaus jäykistyi edelleen, ja vaste ohjaukseen on tosi terävän tuntuinen. Joku varmaan tykkäisi tällaisestakin, mutta omaan makuuni nuo hieman elävämmät löysimmät asetukset tuntuvat paremmalta.
Joutsapäiväksi väänsin balanssin yliohjaavimmaksi, eli eteen löysä ja taakse jäykkä (melkein 6-kertainen vakioon verrattuna). Mutkatiematkalla kohteeseen auto ei edelleenkään lähtenyt käsistä, enkä itseasiassa havainnut ajossa mitään eroa normaaleihin asetuksiini. Mutta sudittelutapahtumassa vaikutti siltä, että teoria näkyi myös käytännössä. Peräpää oli todella irtonaisen tuntuinen, ja toisaalta minkäänlaista heilahtelua luiston loppuessa ei ilmennyt. Oikein helppo.
Sellainen huono puoli säädettävissä on, että säätörei'istä ainoastaan yhdet osuvat vakioiden tankojen reikien kohtaan. Muissa asennoissa koiranluut joutuvat enempivähempi vinkkeliin. NB:ssä se ei haitanne mitään, kun luut ovat palloniveliset, mutta NA:n puslamalliset koiranluut eivät kestä pitkään. Lisäksi etupäässä vaivaa tilanahtaus. Vääntövarren pidentäminen tuo koiranluun lähemmäksi iskaria, ja joissakin tapauksissa (paksu iskari, sopivat pyöränkulmat) ei kaikkia säätöjä välttämättä pysty käyttämään.
Suosittelenko vakaajien päivittämistä? Kyllä ainakin NA:n ruipeloiden tankojen tapauksessa, vaikutus on todella hyvin havaittavissa
NB on jo 1,6:na vakionakin selvästi jäykempi, joten siinä ei niin isoja muutoksia ole odotettavissa.
