Materiaalin kimmokerroin ja palkin geometria antaa jäykkyyden, lujuus vastoin yleistä luuloa ei auta lainkaan. Pehmeä teräs on siis yhtä jäykkää kuin luja teräs! Lujaa terästä vain kestää taivuttaa suuremmalle mutkalle ennen kuin se myötää pysyvästi. Harva meistä ajaa niin lujaa, että runkoon syntyy pysyviä muodonmuutoksia.
Siis vasta kolarissa lujuudesta on hyötyä.
Terästen kimmokerrroin alumiinia kolme kertaa suurempi, niin on tosin painokin, joten oikeastaan melko sama mistä teet kunhan et mistään muovista tai kuparista...
Palkin sisälleen sulkema poikkipinta-ala antaa kiertojäykkyyttä, korkeus antaa taivutusjäykkyyttä potenssiin kolme. Itse harkitsisin vakavasti kardaanitunnelin sulkemista putkeksi butterfly bracella tms ristikkorakenteella. Suljettua poikkipinta-alaa syntyy reilusti heti kerralla. Jos ei sitä, niin frame raileista ainakin leveämmät kuin auton omat palkit. 2mm on muuten siinä ja siinä kestääkö autoa nostaa palkista (lujuudesta riippuen), laittaisin aavistuksen lisää, kestää sitten pohjakosketuksiakin paremmin.
Olisiko kiinnostusta tuottaa muutama pari auton pohjaan tulevia "frame rail" liuskoja. Samanlaisia mitä flyin miata myy 200$ hintaan. jostain 2mm rosterista vääntelisi, vai mikä olisi hyvä jäykkä materiaali? Kysyn tutulta peltimieheltä saako sen taivuttimella noin jytyä väännettyä. Ei voisi tulla kovinkaan kalliiksi... Pitäisi vaan jostain keksiä mitat.
Vääntöjäykkyydeellä tarkotan sitä, miten noi itse palkit antaa periks. Esim. halppispoikkituet konehuoneessa on väännetty suoraan rautaputkesta ja taipuu melkein kädellä väännettynä. Kalliimmat on tehty liuskoista, joissa metalli menee kerroksittain pysty- että vaakasuoraan. Kokeiles tämmöstä vääntää kädellä 
