Kahden päivän rillaamisen jälkeen ei todellakaan ollut paras vire rata-ajoon, mutta toisaalta ajamisesta nauttii eri tavalla kun ei ole kelloa edes mukana.
Kovin montaa kierrosta en kuitenkaan päässyt kunnes Las Palmasin jälkeisessä kiihdytyksessä kuului krääks ja poks ja nilkutin radan sivuun. Huusin että v…u ja laskin mielessäni että noin 2000 euroa meni.
Mitä tapahtui: Pakonokan säädettävä nokkapyörä pyörähti irti jossain 7000 kierroksen kohdalla. Säätöpyörä ei onneksi lentänyt mihinkään vaan oli vielä yhden ruuvin puolikkaan kierteen varassa paikoillaan, ja siten hihnakin oli täysin ehjä. Kaikki neljä ruuviakin löytyi pitkin jakopään koteloa ja konehuonetta. Ei muuta kuin kalsarit vaihtoon, rissa oikealle kohdalleen ja takaisin hevosen selkään. Tuli siis todistettua että vaikka koneessa on tasalakiset männät ja hieman kireämpi nokka, niin venttiilit ei ota mäntiin jakopääongelmissa. HUH HUH!
Kaiken kaikkiaan mies ja auto saatiin ripeästi pois radalta ja apua & työkaluja löytyi. Kiitos erityisesti hrnt, Marko, Stef ja Make.
Miksi näin kävi: Säätöpyörien alkuperäiset pultit on käyttötarkoitukseen nähden aivan surkeat. Dynossa jo vaihdettiin imunokan pultit laadukkaampiin kun säätäessä alkoi kannat nylppääntyä. Pakonokan pultit oli vielä alkuperäiset, enkä ollut saanut niitä näemmä tarpeeksi kireälle viimekertaisessa säädössä. Kuusiokolon koko on joku erikoinen tuumamitta, nelosen avain on aavistuksen liian pieni. Tietysti oma vika loppujen lopuksi kun en ollut niitä vaihtanut.
