Pääsin tänään ihmettelemään ensimmäistä kertaa innostuksen sytyttyä punaista NA-korin Eunos Roadsteria Talin frisbeegolfradalla. Hieno peli ja on se vaan pieni auto. Haaveissa olisi joskus saada NA MX-5.
Ootko päässy vielä moista ajamaan tai kyytiin? Jos et, niin ei muutaku johonki miittiin mukaan. Sillä se kuume tosin ei ainakaan laske... 
Älä mee, toi on ansa. Annetaan ens ilmaset maistiaiset ja kohta huomaatkin olevas koukussa. 
Älä ainakaa turbotettua kokeile, se on rajuinta ainetta ja vienyt monet mukanaan. 
28-vuotias Juhana (nimi muutettu) kertoo synkkää tarinaa:
No pienestähän se tietysti alkoi, niinkuin kai kaikilla... kaverit olivat jo jonkin aikaa ahtaneet autojaan ja saivat yhtenä kuumana heinäkuun iltana mut puhuttua mukaan rinkiin, saunakaljoissa tietysti, enhän mä siihen muuten olis lähtenyt. "Ei siitä mitään tuu, tää on ihan turvallista", ne sanoi ja mä uskoin, vaikka vähän arvelutti; olin lukenut valistuslehtisiä ja nähnyt poliisin kuvia koko ikänsä ahtaneista papoista ja mammoista. Ihan kurttuisia ne oli ja näytti 60-vuotiailta, vaikka sitä ne tais kyllä ollakin.
Kaverit ensin kertoi ihan yleistä asiaa ahtamisesta; miten se tehdään oikein, vaikutukset jne. ja näyttivät sitten malliksi. Hyvältä näytti kavereista tuntuvan, kun ensin vierestä katselin kuinka he ajoivat ahdettua autoa. Sitten he halusivat minunkin kokeilevan ja kokeilinkin varovaisesti ahdettua autoa. Taisin jäädä heti kerrasta koukkuun, sillä oli se vaan niin hienoa; vauhti vaan kiihtyi, kun ahnaasti painoin kaasupoljinta syvemmälle ja pian olin itsekin yhtä hymyä. Kokemattomana jätin kuitenkin ilokaasun väliin, joita kokeneemmat kaverit käyttivät ahtojen päälle "boosteriksi" niinkuin ne alan kielellä siitä puhui.
No muutama kerta sitten kavereiden kanssa ajeltiin ahdetuilla autoilla ja alku menikin hyvin, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, että tekee vaan mieli ajaa ahdettua enemmän ja enemmän ja olis aika hommata oma ahdettu. Vähän neuvoja kyselin ensin ja ennenkuin oikeasti tajusinkaan, otsin ensimmäisen oman ahdetun autoni pari vuotta sitten Saksasta. Siitä se kierre sitten lähti eikä loppua näkynyt; ajeltiin joskus neljä- viisikin kertaa viikossa, arkisinkin. Eihän siinä mitään järkeä ollut ja rahaa paloi mielettömästi bensaan ja tarvikkeisiin. Meillä oli oma pikku kerhokin, johon kaikki "hyvät tyypit" oli tervetulleita.
Aluksi mä pärjäsin pelkällä pumppubensalla tai joskus laitoin sekaan oktaanibuustereita, mutta se oli aika harvinaista, ehkä kerran kuussa. Kaverit käytti jo metanolia, mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, kunhan tuli hyvä fiilis ja lopulta mä ajauduin niihin itsekin. Sen jälkeen en enää pumppubensaan koskenut, oli ne sävärit niin erilaiset.
Käry taisi käydä ihan sen takia, että oltiin niin huolettomia; ei jotenkin osannut ajatella enää suoraan, kun piti vaan saada lisää tehoa. Tässä vaiheessa mä olin kyllä jo tosi syvällä kierteessä ja oon oikeastaan kiitollinen, että kävi niinkuin kävi. Kaikki kelpas; metanoli, ilokaasut...kerran jopa vietiin lentobensaa Lapista, ku kaveri pääsi piireihin sisään. Yhden mummun yli meinattiin ajaa yks yö ja se sitten taisi poliisit paikalle soittaakin.
Eihän siinä enää mikään auttanut, kun oli just vedetty ahdot tapissa ja kaksi maijaa odotti pitkän suoran päässä. Kavereista kaksi lähti lusimaan yli vuoden kakkua törkeistä liikennerikoksista ja lentobensan varastamisesta, toinen sai vielä puoli vuotta extraa ammattimaisesta ahtamispalvelun tarjoamisesta maksua vastaan. Toisella todettiin pitkälle edennyt MTBA-lisäaineen aiheuttama keuhkosyöpä ja se on nykyään letkuissa teholla ja varmaan kuolee pian. Yksi sai syytteen avunannosta laittoman metanolin salakuljettamiseen Venäjältä ja se sai puoli vuotta ehdonalaista. Itse sain kolme kuukautta ehdollista laittomien polttoaineiden hallussapidosta ja mut määrättiin pakkovieroitushoitoon surullisenkuuluisaan vaparifeministien vieroituslaitokseen Keravalle. Ahdetut autot tietysti takavarikoitiin.
Nyt mä oon ollu kuivilla kohta puoli vuotta, mutta vieläkään ei mee päivääkään etteikö tekis mieli edes vähän ajella ahdetulla, tai "vääntää buustii" niinku alan slangissa sanottaisiin. Tää on tällaista varovaista tasapainoilua, päivä kerrallaan. Sukulaiset ja kaverit oli tietysti kauhuissaan kuullessaan, että mä joudun oikeuteen; mutta nyt niiden tuki on kyllä ollut aivan loistavaa; ilman niitä mä en olis tässä, mä en olis jaksanut sitä kauheeta vierotuksen tuskaa. Tavallaan mä oon tyytyväinen, koska nyt mä todella tajuan kuinka vaarallista ahtaminen oikeasti on. Jos mä jotain haluun teille lapset sanoa niin se on tämä: Älkää herran tähden KOSKAAN koittako edes pientä viattoman näköistä ahdettua autoa; tähän helvettiin joutuu ihan huomaamattaan ja sillä on todella helppo pilata koko elämänsä! Pysykää lapset erossa ahtamisesta, sen mä haluun teille sanoo!
